15.10-16.10.2013
Vietin kiihkeitä hetkiä Michael Douglasin kanssa. Tiesin olevani naimisissa, mutta unessa tieto siitä ei menoa haitannut. Unessa tärkeämpää tuntui olevan nauttia täysillä tästä tilaisuudesta ja miettiä seurauksia sitten myöhemmin.
Tilanteesta ei puuttunut ongelmia, sillä Michael oli hyvin pahoillaan siitä, ettei onnistunut halutulla tavalla, sillä vakava sairaus ja ikä vaikuttivat miehiseen kuntoon, mutta ei se minua haitannut. Kyllä me pystyttiin muhinoimaan muillakin tavoilla.. ;)
Uuhh.. Ihanan kiihkeä yö <3
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
tiistai 15. lokakuuta 2013
Myrsky repi puita, taivas salamoi
14.10.-15.10.2013
Olin mökillä miehen ja tytön kanssa. Olin menossa makuuvintille ja kävin kurkkaamassa oliko pienessä makuukopissa olevalla miehen kaverilla kaikki ok. Hämmästyin kun makuukopissa olikin lukemassa mummoni. Menin omaan makuukoppiin ja näin ikkunasta miten ulkona myrskysi. Sade piiskasi perunapeltoa, tuuli ulvoi nurkissa ja ukkonen möyrysi taukoamatta.
Kurkistin ikkunasta (jälleen omakotitalon ylin kerros) ja näin miten talon nurkalla olevan, vanhanaikaisen puhelintolpan posliiniosat ritisivät ja kipinöität salaman iskujen vuoksi. Ryntäsin ulos etsimään miestäni ja hänen kaveriaan. He olivat lähdössä pyörällä kalastamaan. Yritin estellä, sillä myrsky oli niin voimakas ja ukkonen raju, mutta mies piti päänsä. Kaverille oli tullut koti-ikävä ja ainoa keino siirtää ajatukset muualle oli viedä kaveri kalastamaan.
Olin mökillä miehen ja tytön kanssa. Olin menossa makuuvintille ja kävin kurkkaamassa oliko pienessä makuukopissa olevalla miehen kaverilla kaikki ok. Hämmästyin kun makuukopissa olikin lukemassa mummoni. Menin omaan makuukoppiin ja näin ikkunasta miten ulkona myrskysi. Sade piiskasi perunapeltoa, tuuli ulvoi nurkissa ja ukkonen möyrysi taukoamatta.
Kurkistin ikkunasta (jälleen omakotitalon ylin kerros) ja näin miten talon nurkalla olevan, vanhanaikaisen puhelintolpan posliiniosat ritisivät ja kipinöität salaman iskujen vuoksi. Ryntäsin ulos etsimään miestäni ja hänen kaveriaan. He olivat lähdössä pyörällä kalastamaan. Yritin estellä, sillä myrsky oli niin voimakas ja ukkonen raju, mutta mies piti päänsä. Kaverille oli tullut koti-ikävä ja ainoa keino siirtää ajatukset muualle oli viedä kaveri kalastamaan.
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Zombie
12-13.10.2013
Olin vankina vanhassa rintamamiestyyppisessä omakotitalossa. Ikkunapielien maali hilseili, lattialankut narisivat, talon kaapistot ja salvat ikkunoissa kertoivat, ettei talossa oltu tehty remonttia sitten sen valmistumisen eli 50-60 -luvun jälkeen.
Minut oli vanginnut nuori, tytön näköinen nainen.Tyttö vaikutti olemukseltaan lempeältä ja leikkisältä, mutta huoneiden seinille roiskuneesta verestä pystyi päättelemään, ettei tässä ollut mistään perinteisestä kotileikistä kyse.
En joko päässyt tai minua ei päästetty ulos. Mielestäni yritin paeta ovista useamman kerran, kertaakaan siinä onnistumatta. Myöhemmin olin talon ylimmän kerroksen makuuhuoneessa. Huoneen päässä oli ikkuna. Huoneessa oli kanssani ainakin 5 muutakin ihmistä, jotka olivat samalla tavalla vankeina kuten minäkin. Yksi näistä vangeista oli mummoni. Joku keksi, että voisimme kiivetä ikkunasta ulos ja kävellä ulkoseinää pitkin talon toiseen päähän, hypätä pehmeälle hiekalle ja juosta pihassa olevaan huvimajaan /grillimajaan.
Katsoin ikkunasta alas. Olimme korkealla. Ikkunan alla oli koko seinän pituinen kukkapenkki, johon oli istutettu kahteen riviin zombeja. Pihalla myös vaelteli erilaisia zombeja. Ei auttanut pudota keskelle tuota zombielaumaa. Kaksi ihmistä lähti etenemään ikkunasta ennen minua. Katsoin tarkasti mihin jalkani sijoitin, puristin tiukasti katonreunaa, mutta se oli kosteudesta niljakkaan liukas. Pääsin kuitenkin toiseen päähän ja pudottauduin hiekalle. Tarkkailin hetken kyykyssä ympärilläni liikkuvia zombeja, mutta he eivät välittäneet mistään. Jatkoivat vain omaa liikettään.
Loppu uni olikin melko sekavaa. Mietin kirjanpidon tilejä, juoksin puolialasti vaikka ulkona oli hämärä, syksyisen kosteaa ja yö oli kuurannut maisemat. Minulle jäi tunne, ettei tämä jäänyt vielä tähän. En muista oliko tuo nainen perässäni, pääsinkö karkuun, tavoittiko hän minut vai saiko hän minut taas kiinni. En kuitenkaan muista ehtineeni tuntea olevani vapaa.
Olin vankina vanhassa rintamamiestyyppisessä omakotitalossa. Ikkunapielien maali hilseili, lattialankut narisivat, talon kaapistot ja salvat ikkunoissa kertoivat, ettei talossa oltu tehty remonttia sitten sen valmistumisen eli 50-60 -luvun jälkeen.
Minut oli vanginnut nuori, tytön näköinen nainen.Tyttö vaikutti olemukseltaan lempeältä ja leikkisältä, mutta huoneiden seinille roiskuneesta verestä pystyi päättelemään, ettei tässä ollut mistään perinteisestä kotileikistä kyse.
En joko päässyt tai minua ei päästetty ulos. Mielestäni yritin paeta ovista useamman kerran, kertaakaan siinä onnistumatta. Myöhemmin olin talon ylimmän kerroksen makuuhuoneessa. Huoneen päässä oli ikkuna. Huoneessa oli kanssani ainakin 5 muutakin ihmistä, jotka olivat samalla tavalla vankeina kuten minäkin. Yksi näistä vangeista oli mummoni. Joku keksi, että voisimme kiivetä ikkunasta ulos ja kävellä ulkoseinää pitkin talon toiseen päähän, hypätä pehmeälle hiekalle ja juosta pihassa olevaan huvimajaan /grillimajaan.
Katsoin ikkunasta alas. Olimme korkealla. Ikkunan alla oli koko seinän pituinen kukkapenkki, johon oli istutettu kahteen riviin zombeja. Pihalla myös vaelteli erilaisia zombeja. Ei auttanut pudota keskelle tuota zombielaumaa. Kaksi ihmistä lähti etenemään ikkunasta ennen minua. Katsoin tarkasti mihin jalkani sijoitin, puristin tiukasti katonreunaa, mutta se oli kosteudesta niljakkaan liukas. Pääsin kuitenkin toiseen päähän ja pudottauduin hiekalle. Tarkkailin hetken kyykyssä ympärilläni liikkuvia zombeja, mutta he eivät välittäneet mistään. Jatkoivat vain omaa liikettään.
Loppu uni olikin melko sekavaa. Mietin kirjanpidon tilejä, juoksin puolialasti vaikka ulkona oli hämärä, syksyisen kosteaa ja yö oli kuurannut maisemat. Minulle jäi tunne, ettei tämä jäänyt vielä tähän. En muista oliko tuo nainen perässäni, pääsinkö karkuun, tavoittiko hän minut vai saiko hän minut taas kiinni. En kuitenkaan muista ehtineeni tuntea olevani vapaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)