maanantai 23. syyskuuta 2013

Kahden auton omistaja

22.-23.9.2013

Minulla oli kodin pihassa kaksi autoa. Toinen oli musta, kiiltävä Bentley ja toinen oli kirkkaankeltainen Opel Manta. Ylen urheilutoimittaja Pia Pakarinen oli ajanut kullanvärisen autonsa aivan vieri viereen Bentleyni kanssa. Minähän ryntäsin heti pihalle katsomaan tuli rakkaaseen autooni naarmuja. Siinä kultani kiiltävää kylkeä silitellessäni huomasin, että sekä tuon Pakarisen auton että Bentleyni ovet olivat aivan levällään. Menin heti tarkistamaan mitä oli varastettu, mutta radiot oli paikoillaan ja avaimet virtalukossa. Ajattelin, että varkaat halusivat tällä kertaa päästää meidät säikäytyksellä. Mitäs olimme jättäneet auton ovet omakotitalon pihaan lukitsemattomina.

Bentley ja urheilutoimittajan autot olivat uutuuttaan kiiltävät ja moitteettoman siistissä kunnossa. Menin keltaisen Mantan luokse ja avasin oven. Ovi jäikin käteeni ja tipahti pois paikoiltaan. Manta oli aivan täynnä hiekka- ja pehmoleluja. Asettelin sekä oven että ikkunan suurin piirtein paikoilleen. Ajattelin, että pakko saada ovi ja ikkuna mahdollisimman hyvin takaisin paikoilleen ettei sade ja räntä pääse autoon sisään.

- - - - - - - -

Toisessa unessa olin jonkun tuttuni kesämökilä. Tuo nainen kantoi sylissään pientä tyttölasta. Menimme ulkorakennukseen, jossa oli kaksi ovea. Vasemmanpuoleisen oven takaa paljastui pieni huone, kuin saunan pukuhuone. Seinät ja katto olivat vaaleanpuunväristä, lakattua puupanelia. Nainen kertoi, että maalamalla seinät valkoisella kuultomaalilla hän saisi siitä oman tilan tuolle pienelle tytölle.

Oikeanpuoleisen oven takaa avautui valtava sali, jossa oli vasemmalla roihuava takka ja suoraan edessä oli valtava oleskeluparvi ja sen alapuolella kirjastotila. Tila oli tunnelmaltaan vanhanaikainen ja lämmin. Olimme lähdössä pois tilasta, kun kysyin eikö takka pitäisi sammuttaa. Nainen sanoi sen olevan aivan turhaa.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Onko kaikki vain sattumaa?

Unisanat kertoivat, että laulukuoro unessa tietää surujuhlia. Voiko laulukuoroksi sanoa trio- tai duoesityksiä, joita olen nähnyt unissani?

No, kävi niin kuin Haavemaa unen nähtyäni pelkäsinkin. Kuulin, että eräs on sairastunut vakavasti ja elinaikaa hyvänkin ennusteen mukaan on vain päiviä, korkeintaan viikkoja.

Periaatteessa en usko enneuniin, mutta viime aikoina on oikeassakin elämässä tapahtunut kaikenlaista, että kaikki ei voi olla vain sattumaa, vaikka niin yritän itselleni kovasti uskotella. Nyt vasta tajusin tuonkin. Joudun uskottelemaan itselleni, että nämä ovat sattumia. Ennen olisin vain painanut  tapahtumat villasella.

Elämä on raakaa ja toisinaan myös julmaa.




tiistai 10. syyskuuta 2013

Mainosautolla töihin

8-9.9.2013

Olin kukkakaupan takapihalla ja annoin 9 -vuotiaan tyttäreni pakittaa auton pois parkkiruudusta. Hyppäsin rattiin, kun olimme siirtymässä takapihalta kadulle. Olin viemässä 9-vuotiasta lastani lastentarhaan ja ajattelin, että tarhassa minun pitää vaihtaa auto parkkipaikalla odottavaan, viininpunaiseen Citroen Berlingoon. Lähdin ajamaan Berlingolla töihin ja miten, että nyt tulee miespomolta sanomista, kun ajan työpaikan parkkipaikalle autolla, jonka kyljissä on  "EräKukka" -kukkakaupan mainosteippaukset eikä työpaikkani mainoksia.

"Oikeassa elämässä" työpaikan parkkipaikat ovat taloyhtiön paikkoja, ei mihinkään tiettyyn yritykseen sidottuja. Mistä siis kumpusi pelko ettei töihin voisi mennä autolla, jossa on muun yrityksen mainosteipit? God only knows.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kuutamoyö

5.9.-6.9.2013

"Sori, minä tanssin hitaita vain kunnon tanssiotteella. Olen tämän suhteen vanhanaikainen", sanoin Aki Louhelalle, kun olimme tanssimassa hitaita.  Huomioni kiinnittyi mustalle yötaivaalle, jossa paistoi VALTAVA kuu. Laskeuduin alas jyrkkää rantatörmää  ihastelemaan öistä näkymää mustan meren/järven yllä. Kuu hehkui hopean ja harmaan sävyjä. Ihmiset ottivat kuvia tuosta lumoavan kauniista näkymästä.  Hetken päästä kuu lähti liukumaan vasemmalta oikealle, nopeasti kuin tähdenlento. Joku mies lähelläni sanoi: "Nyt se kuu lähti kohti aurinkoa".

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Haavemaa


3.9.-4.9.2013
Näin viime yönä unen, jossa lauloin tätä  karaokessa erään asiakkaani kanssa.
Kuvailin untani ja sen  tunnetta/tunnelmaa työkaverille ja lauloin pätkän tätä laulua. Työkaverille nousi kyyneleet silmiin :') Toivottavasti uneni ei tarkoita, että olisin menettämässä asiakastani, sillä en haluaisi luopua yhdestäkään asiakkaastani. En edes niistä, joita vielä vuosi sitten kuvailin hankalaksi. Enää ei ole hankalia asiakkaita, on vain erilaisia persoonia.