Töissä ja koulussa

Olin unessa töissä avokonttorissa. Työpisteeni oli kärrätty täyteen useita tietokonepöytiä enkä päässyt koneelleni tekemään töitä. JOnkun ajan päästä työkaveri oli käynyt raivaamassa sen ja nautin siitä miten ympärillä oli tilaa.

Työpaikalla oli joku mies, jonka kanssa en tullut toimeen. Hän haukkui minua ja toivoi minun lähtevän takaisin sinne mistä olin tullutkin. Minäkin haukuin hänet ja ajattelin paljon pahempaakin. Jonkun ajan päästä kävin pyytämässä häneltä anteeksi ja sovinnon merkiksi tuo mies halasi minua suukon kera. Muistan kauhistuneeni, sillä tuo suukko tuntui siltä kuin minua olisi lyöty.

Siirryin unessa ruotsintunnille, jossa vieruskaverini vaihtuin koko ajan. Minulle jäi vahvasti mieleen penaalissani ollut pyyhekumi: se oli iso, valkoinen pyyhekumi, josssa oli siivellisen, vaaleanpunaisen My Little Ponyn -kuva. Pyyhekumin keskellä kulki vihreä raita.

Kauhujen juna

Matkustin junassa jonnekin. Luulin olevani yksin, mutta äkkiä juna oli aivan täynnä ihmisenkokoisia, terävähampaisia lihansyöjäotuksia. En tuntenut unessa pelkoa, vaan voimakasta taistelutahtoa.

Oma koti?

Unessa asuimme jossain pienessä kaksiossa. Muistan ajatelleeni, että me voitais oikeastikin asua tässä jos asunnossa vain olisi yksi huone lisää. Tämä asunto taisi siis olla jotenkin väliaikainen. Keittiö oli pieni, mutta siisti. Muistan pitäneeni erityisesti keittiöstä, vaikka sen värimaailma olikin kelta-viher-valkoiset. Meille tuli vieraita ja yritin kovain keksiä jotain tarjottavaa, mutta meillä ei oikein ollut mitään.

Seuraavassa hetkessä olinkin mummoni luona, johon oli olohuoneen jatkoksi tehty pieni parveke. Joku oli avannut parvekkeen oven, jolloin kissa oli päässsyt parvekkeelle. Onneksi se ei ollut ehtinyt hyppäämään, sillä olimme todella korkealla.

Uni oli tunnelmaltaan aika perusuni. Siinä ei tapahtunut mitään jännittävää tai erikoista. Tunnelmaltaan se oli loppujen lopuksi aika neutraali.

Viimeiset hyvästit

Näin unta eräästä edesmenneestä pomostani, joka kuoli noin kuukausi sitten. Unessa hän käveli kävelykadulla. Hänellä oli sama tuttu takki, jonka muistan nähneeni useita kertoja, mutta nyt myös komeasti harmaantuneet hiukset.

Yritin tavoittaa häntä ja luulin jo, ettei se olisi mahdollista, kun sain hänet kiinni ja tervehdin iloisesti. Tiesin unessakin että hän oli menehtynyt ja iloitsin siitä, että pääsin hänet vielä hyvästelemään.
Tämä mieskin ilahtuin näkemisestäni. Juttelimme aikamme, kunnes hänen oli jatkettava matkaansa.

Ennen tätä unta surin hänen poismenoaan ja olin ahdistunut. Herättyäni unesta minulle tuli levollinen ja hyvä olo, joka jaksoi kantaa pitkälle seuraavaan päivään.