Mummo

Olin suuttunut mummolleni ja sanoin jotain todella napakasti hänelle. Jätin mummon yksin istumaan puistonpenkille. Poistuessani katsoin kuitenkin taakseni ja näin mummoni istuvan siellä kumarassa ja hartiat vavahdellen, kuin hän itkisi. Tunsin valtavan piston sydämessäni ja palasin pyytämään anteeksi.

Toukat

Tyttäreni jaloissa oli suuria, valkoisia toukkia. Eniten niitä oli varpaiden välissä. Yritin nyppiä niitä pois, mutta niitä oli paljon ja ne oloivat todella tiukassa. Joku sanoi, ettei niihn kannata koskea, sillä ne tarttuisivat kosketuksesta ja menevät ihon alle. Laitoin tartunnanehkäisemiseksi tytölle sukat jalkaan.

Leppoisaa tunnelmaa kesämökillä

Olin mökillä, kun lankapuhelin soi. Hyytävän kauhistuneena ajattelin, että ei täällä ole ollut lankapuhelinta vuosiin, mutta siinä vanha valintakiekkopuhelin vaan soi. Vastasin siihen "Haloo" ja puhelimessa joku nainen kertoi, että mies oli nyt otettu kiinni ja viety vankilaan. Kauhistuin ja halusin hakea jonkun miehen toiselta mökiltämme turvakseni. Tämä mies oli kuitenkin sitä mieltä ettei enää olisi mitään hätää. Tienhaarassa oli joukko miehiä. Joku kääntyi tälle mökille ja osa tulijoista kääntyi pois, mutta edelleen tämän miehen mielestä ne olivat vain harmittomia marjastajia.

Olimme mökin vintillä ja heräsin kun ovesta astui sisään joku tummiin pukeutunut mis. Se oli se murhaaja. Onneksi olin ottanut veitsen tyynyn alle, jolla mies puukotti tätä murhaajaa. Veitsi oli tarmeassa veressä. Pudotimme ruumiin vintiltä ja mies piilotti sen johonkin. Olisin halunnut kutsua paikalle poliisit, mutta mies oli tästä vahvasti eri mieltä. Piilotin veitsen johonkin suureen heinäpaalien ja soran muodostamaan valtavaan kasaan. Yhtäkkiä mökille olikin tullut valtava joukko poliiseja etsimään kuollutta.

Unessa äitini soitti keskellä yötä ja kertoi, että mummo oli kuollut. Minulla oli pieni vauva.

Olin aloittamassa jossain kosmetiikkafirmassa, jonka nimi oli jotain Lumia, Valo, Luvia tms. Työkieleni oli japani. Tajusin vasta iltapäivällä, että minun olisi pitänyt olla paikalla jo klo 7. Tuli kiire matkustaa Japaniin, jossa miehen sisko huijasi myyjältä 3 kolikon juoman 1,5 kolikolla.

Uhri

Olin sairaalassa uimapukumallina, kun joku mies alkoi pahoinpitelemään minua. Hämmästyin, kun tajusin kesken kaiken, että tuo mies olikin oikeasti mieheksi pukeutunut nainen. Makasin sairaalankäytävällä ja näin tuon naisen tulevan ulos vastapäisestä huoneesta. Aioin huutaa apua, jotta nainen saataisiin kiinni ja vastuuseen teoistaan, mutta hän tarttui käsivarteeni ja tuikkasi siihen taskustaan ottamansa ampullin. " En olisi halunnut tehdä näin", hän sanoi ja pakeni paikalta. Lamaannuin ja vajosin halvaantuneena lattialle. Ihmisiä vain käveli ohitseni, kuin olisin näkymätön. Ystäväni tuli paikalle, kuin hän olisi ollut ainoa, joka minut näki. Hän kyseli mitä oli tapahtunut ja uni hiipui pimeyteen.

Sue Ellen oli tuulen viemää

Olin entisen kaksiomme olohuoneessa Dallasista tuttujen Sue Ellenin, J.R:n ja Bobbyn kanssa. Sue Ellen seisoi saluunaovisen parvekkeenovien edessä, kun ohitse lensi valtava jumbojetti. Sue Ellen yritti kaikin voimin pitää kiinni parvekkeenovien karmeista, mutta joutui lentokoneen imuun. Sue Ellen pyöri ilmassa kuin räsynukke ja huusi kauhistunutta, eläimellistä huutoa. J.R vain katsoi halveksuvasti ja kyllästyneenä vieressä ja tuhahti Sue Ellenin olevan idiootti. 

Jäätelötiskillä

Olin jonkun ostoskeskuksessa olevan pikkukahvilan tiskillä ja halusin ostaa jäätelöä. Tiskillä oli myymässä kaksi entistä työkaveriani. Jäätelölajeja oli kymmeniä ja kymmeniä: oli tavallisia makuja ja erikoisuuksia, kuten pastellinvärisiä sorbettijäätelöitä. Parhaiten unesta jäi mieleen kaksi jäätelöä: toinen oli mansikkajäätelö, jonka päällä oli valtavasti mansikkahilloa tai jotain paksua punaista hyllyvää liivatetta. Tuossa "hillossa" oli valtavan kokoisia mansikoita. Toinen taas oli vaalea, kimalteleva My Little Pony -jäätelö, jossa oli kaikki sateenkaarenvärit.

Nyt mennään, eikä meinata.

Mieheni teki paljon töitä Helsingissä, minkä vuoksi hän oli vuokrannut sieltä itselleen yksiön. Yhtäkkiä se ei ollutkaan mieheni vuokra-asunto, vaan erään entisen poikaystäväni, jonka luona olimme kyläilemässä. Keittiö oli pieni ja siellä oli kapea, korkea ikkuna. Ikkunasta näkyi sisään kahteen kerrostaloon, joissa asui vain eliittiväkeä. Sanoin, että voisin istua pöydän ääressä tuntikausia siemailemassa viinä ja katsella samalla näiden vastapäätä asuvien ihmisten elämää. Olin kateellinen tuosta näkymästä.

Tyttäremme olikin poika ja hänellä oli kova kiire työhaastatteluun. Oli kova myrsky, mutta lupasin viedä hänet sinne ja jutella pomon kanssa, jos myöhästymisestä tulisi jotain ongelmia. Sanoin, että hyvin ehtisimme matkustaa Helsingistä takaisin.

Pian olinkin appiukon kanssa autossa ja hän kysyi olenko koskaan hurjastellut autolla. Sanoin, että en ollut ja hän nappasin syliini autin kaukosäätimen, jolla säädetään kaasua. Appi sanoi, että auto ja kaukosäädin on nyt vastuullani. Painoin kaukosäätimestä kaausa ja auto ampaisi liikkeelle kuin raketti. Menimme hurjaa vauhtia ja poukkoilimme kaistalta toiselle. Aiheutin monia kolareita hurjasteluni vuoksi. En tiennyt miten saisin auton hidastumaan tai pysähtymään. Vauhti tuntui koko ajan kiihtyvän. Myöhemmin unessa löysin anopin kirjoittaman kirjeen, jossa hän sanoi syyttävänsä kaikesta appiukkoa, mutta oli ajatellut minua aikusmaisemmaksi ja fiksummaksi.

Harjoittelijana sairaalassa

Olin päässyt sairaalaan töihin tai palkalliseen työharjoitteluun. Minua opastettiin talossa. Sain ylleni sairaalavaatteet ja leikkaussalivaatteet. Yhtenä hommana minulle annettiin vessojen siivous. Miesten vessa oli kellarikerroksessa ja se oli kauttaaltaan jossain epämääräisissä eritteissä. Muistan ajatelleeni, etten minä tätä halunnut eikä työharjoitteluun kuulu tällaiset asiat. Olin joutunut työhön, jossa en päässyt tekemään työharjoittelun ja oppimisen kannalta tärkeitä töitä, vaan jouduin tekemään puoli-ilmaiseksi ja halpana työvoimana sellaiset hommat, joita muut eivät suostuneet tekemään.

Laihdutuskuurilla

Olin töissä ja olimme kaikki työporukan naiset laihdutuskuurilla. Ajattelin, että kuinkahan paljon pitäisi liikkua tai kuinka paljon on tarpeeksi, että kuona-aineet poistuisivat kehosta. Eräs työkaveri sanoi sitten, ettei hänen tarvitse liikkua enää ollenkaan, sillä lääkäri oli sanonut hänellä olevan niin hyvä aineenvaihdunta, että hän oli saanut vapautuksen liikunnasta.

Töissä ja koulussa

Olin unessa töissä avokonttorissa. Työpisteeni oli kärrätty täyteen useita tietokonepöytiä enkä päässyt koneelleni tekemään töitä. JOnkun ajan päästä työkaveri oli käynyt raivaamassa sen ja nautin siitä miten ympärillä oli tilaa.

Työpaikalla oli joku mies, jonka kanssa en tullut toimeen. Hän haukkui minua ja toivoi minun lähtevän takaisin sinne mistä olin tullutkin. Minäkin haukuin hänet ja ajattelin paljon pahempaakin. Jonkun ajan päästä kävin pyytämässä häneltä anteeksi ja sovinnon merkiksi tuo mies halasi minua suukon kera. Muistan kauhistuneeni, sillä tuo suukko tuntui siltä kuin minua olisi lyöty.

Siirryin unessa ruotsintunnille, jossa vieruskaverini vaihtuin koko ajan. Minulle jäi vahvasti mieleen penaalissani ollut pyyhekumi: se oli iso, valkoinen pyyhekumi, josssa oli siivellisen, vaaleanpunaisen My Little Ponyn -kuva. Pyyhekumin keskellä kulki vihreä raita.

Kauhujen juna

Matkustin junassa jonnekin. Luulin olevani yksin, mutta äkkiä juna oli aivan täynnä ihmisenkokoisia, terävähampaisia lihansyöjäotuksia. En tuntenut unessa pelkoa, vaan voimakasta taistelutahtoa.

Oma koti?

Unessa asuimme jossain pienessä kaksiossa. Muistan ajatelleeni, että me voitais oikeastikin asua tässä jos asunnossa vain olisi yksi huone lisää. Tämä asunto taisi siis olla jotenkin väliaikainen. Keittiö oli pieni, mutta siisti. Muistan pitäneeni erityisesti keittiöstä, vaikka sen värimaailma olikin kelta-viher-valkoiset. Meille tuli vieraita ja yritin kovain keksiä jotain tarjottavaa, mutta meillä ei oikein ollut mitään.

Seuraavassa hetkessä olinkin mummoni luona, johon oli olohuoneen jatkoksi tehty pieni parveke. Joku oli avannut parvekkeen oven, jolloin kissa oli päässsyt parvekkeelle. Onneksi se ei ollut ehtinyt hyppäämään, sillä olimme todella korkealla.

Uni oli tunnelmaltaan aika perusuni. Siinä ei tapahtunut mitään jännittävää tai erikoista. Tunnelmaltaan se oli loppujen lopuksi aika neutraali.

Viimeiset hyvästit

Näin unta eräästä edesmenneestä pomostani, joka kuoli noin kuukausi sitten. Unessa hän käveli kävelykadulla. Hänellä oli sama tuttu takki, jonka muistan nähneeni useita kertoja, mutta nyt myös komeasti harmaantuneet hiukset.

Yritin tavoittaa häntä ja luulin jo, ettei se olisi mahdollista, kun sain hänet kiinni ja tervehdin iloisesti. Tiesin unessakin että hän oli menehtynyt ja iloitsin siitä, että pääsin hänet vielä hyvästelemään.
Tämä mieskin ilahtuin näkemisestäni. Juttelimme aikamme, kunnes hänen oli jatkettava matkaansa.

Ennen tätä unta surin hänen poismenoaan ja olin ahdistunut. Herättyäni unesta minulle tuli levollinen ja hyvä olo, joka jaksoi kantaa pitkälle seuraavaan päivään.

Viimeinen kissa uunista ulos

Meidän kissa oli jounut kaasu-uuniin. ja kärventyi aivan mustaksi ja kovaksi. Paniikissa riuhtaisin kissan uunista ulos, jolloin se paloi kummallisella sinisellä liekillä. Sammutin sen peitolla. Kissa oli kuitenkin ihan kunnossa. Se hyppäsi tuolille muolemaan itseään. Kissa kehräsi koko ajan ja muistan ajatelleeni, että noin voimakas kehrääminen tarkoittaa vain sitä, että nyt kävi todella huonosti.