Nyt mennään, eikä meinata.

Mieheni teki paljon töitä Helsingissä, minkä vuoksi hän oli vuokrannut sieltä itselleen yksiön. Yhtäkkiä se ei ollutkaan mieheni vuokra-asunto, vaan erään entisen poikaystäväni, jonka luona olimme kyläilemässä. Keittiö oli pieni ja siellä oli kapea, korkea ikkuna. Ikkunasta näkyi sisään kahteen kerrostaloon, joissa asui vain eliittiväkeä. Sanoin, että voisin istua pöydän ääressä tuntikausia siemailemassa viinä ja katsella samalla näiden vastapäätä asuvien ihmisten elämää. Olin kateellinen tuosta näkymästä.

Tyttäremme olikin poika ja hänellä oli kova kiire työhaastatteluun. Oli kova myrsky, mutta lupasin viedä hänet sinne ja jutella pomon kanssa, jos myöhästymisestä tulisi jotain ongelmia. Sanoin, että hyvin ehtisimme matkustaa Helsingistä takaisin.

Pian olinkin appiukon kanssa autossa ja hän kysyi olenko koskaan hurjastellut autolla. Sanoin, että en ollut ja hän nappasin syliini autin kaukosäätimen, jolla säädetään kaasua. Appi sanoi, että auto ja kaukosäädin on nyt vastuullani. Painoin kaukosäätimestä kaausa ja auto ampaisi liikkeelle kuin raketti. Menimme hurjaa vauhtia ja poukkoilimme kaistalta toiselle. Aiheutin monia kolareita hurjasteluni vuoksi. En tiennyt miten saisin auton hidastumaan tai pysähtymään. Vauhti tuntui koko ajan kiihtyvän. Myöhemmin unessa löysin anopin kirjoittaman kirjeen, jossa hän sanoi syyttävänsä kaikesta appiukkoa, mutta oli ajatellut minua aikusmaisemmaksi ja fiksummaksi.

Harjoittelijana sairaalassa

Olin päässyt sairaalaan töihin tai palkalliseen työharjoitteluun. Minua opastettiin talossa. Sain ylleni sairaalavaatteet ja leikkaussalivaatteet. Yhtenä hommana minulle annettiin vessojen siivous. Miesten vessa oli kellarikerroksessa ja se oli kauttaaltaan jossain epämääräisissä eritteissä. Muistan ajatelleeni, etten minä tätä halunnut eikä työharjoitteluun kuulu tällaiset asiat. Olin joutunut työhön, jossa en päässyt tekemään työharjoittelun ja oppimisen kannalta tärkeitä töitä, vaan jouduin tekemään puoli-ilmaiseksi ja halpana työvoimana sellaiset hommat, joita muut eivät suostuneet tekemään.

Laihdutuskuurilla

Olin töissä ja olimme kaikki työporukan naiset laihdutuskuurilla. Ajattelin, että kuinkahan paljon pitäisi liikkua tai kuinka paljon on tarpeeksi, että kuona-aineet poistuisivat kehosta. Eräs työkaveri sanoi sitten, ettei hänen tarvitse liikkua enää ollenkaan, sillä lääkäri oli sanonut hänellä olevan niin hyvä aineenvaihdunta, että hän oli saanut vapautuksen liikunnasta.