Työpaikalla

Olin töissä ja pomot vihjailivat, että yrityksessä käydään "nappikauppaa" heidän selkänsä takana. Sytyttelin pihalla ulkotulia, kun toinen pomoista huusi kaikki sisälle katsomaan mitä hän oli löytänyt. Keittiönkaapissa oli kirkas juomalasi, jonka pohjalla oli pyöreitä, valkoisia pillereitä. Olin luullut, että pomot olivat tarkoittaneet ihan oikeita nappeja, mutta kyse olikin ollut huumeista.

Pomot syyttelivät tästä erästä kollegaa, joka vain hymähteli ja sanoi hymyillen, että pitäähän sitä ihmisillä jotain pikkubisneksiä olla.

Mystinen mies

Olin tavannut todella mukavan ja hyvännäköisen miehen. Olimme tavanneet josssain tilaisuudessa, johon kuului myös saunomista. Olin tuon miehen kanssa kaksin saunomassa, kun äitini tuli yhtäkkiä saunaan ja istahti minun ja tuon miehen väliin.

Tuon jälkeen minun ja tuon miehen tiet erosivat, mutta kumpikin olimme jääneet kaipaamaan toisiamme. Molemminpuolinen mielenkiinto oli herännyt. Jossain vaiheessa hänen avustajansa/managerinsa varoitti minua sanoen, että miehellä on historiaa pahoinpitelystä. Hän oli aikoinaan saanut tuomion pahoipideltyään naisen pahoin huumeneulalla. Minulle kuulema kerrottiin tämä vain siksi, että tuosta miehestä oltiin huolestuneita. Hän oli juuri menettänyt vaimonsa ja pelättiin, että hän sortuisi jälleen huumeisiin tai tekisi itselleen jotain.

Minun käteeni annettiin puhdas huumeneula itseni puolustamista varten, jos jotain sattuisi. Nousin avustajan kanssa portaat ylös miehen huoneistoon. Huoneisto oli erittäin tyylikäs, valoisa, avara ja siisti yksinäisen miehen asunnoksi. Saavuimme suureen ja avaraan olohuonetilaan, joka toisella puolella muuttui valtavaksi avokeittiöksi. Siellä oli tuo vaaleahiuksinen mies. Tässä vaiheessa kiinnitin huomiota myös pieneen renkaaseen hänen vasemmassa korvassaan. Mies näytti aivan Ville Pusalta, mutta ei kuitenkaan ollut Ville Pusa. Paikalla oli useita huolestuneita ihmisiä.

Tuo mies vannoi, että ei tekisi mitään itselleen tai muille, sillä hän oli ollut kuivilla jo 4,5 kuukautta (tai vuotta, en herätessäni muistanut tarkemmin). Olisin halunut kovasti halata häntä, olla lähellä, koskettaa, lohduttaa, mutta en voinut, sillä olin varattu nainen. Tiesin, että sitä ei pidettäisi hyväksyttävänä. Vaikka kuinka halusin, en vaan voinut ja minun piti lähteä.

Hetken päästä palasin vielä sanomaan hyvästit ja tuo mies otti varovasti kädestäni kiinni. Silitti sormillaan kämmentäni. Sillä hetkellä tiesin, että hänkin oli kiinnostunut minusta. Kumpikin tiesi ja ymmärsi suhteen mahdottomuuden. Tämä olisi nyt tässä ja oli hyvästien paikka. Mitään enempää ei tulisi koskaan tapahtumaan. Kaipaus, ikävä ja tuska vyöryivät tunteina ylitseni hyvästellessämme toisemme. Lupasimme pitää yhteyttä, mutta kumpikin tiesti ettei siitä olisi mitään hyötyä.

Unesta herättyäni minulla oli ihana,levollinen olo. Haikea, kuin olisin katsonut jonkun surullisen ja romanttisen elokuvan.

Sattumaako?

Olin mieheni kanssa ystäväpariskunnan luona illanvietossa. Jotenkin ajauduimme illan aikana erilleen ja törmäsin siellä erääseen tuttavaan, jonka kanssa minulla oli aikoinaan ollut molemminpuolista kiinnostusta. Ilta oli hetkessä ohi ja tajusin, että minulla oli kiire junaan. Unessa katsoin kelloa ja se näytti 7.30. Tämän jälkeen heräsin ja katsoin kelloa. Se oli 7:30.