Uusivuosi

Olin kotona vanhempieni luona. Oli uusivuosi, talvinen ilta ja paljon lunta. Olimme pihalla ja syreenipensaiden juurella oli eläimiä kaivautuneina lumeen. Tyttäreni meni silittämään yhtä sorsaa, mutta se rääkäisi pahasti ja paljasti hampaansa. Siinä vieressä oli myös jääkarhunpentu. Pelkäsin, että se olisi vihainen ja purisi, mutta se vahingossa kiintyikin minuun. Jääkarhun pentu oli pantu pahvilaatikkoon ja huomasin, että jotkut olivat ilkeyttään laittaneet laatikkoon myös papatteja. Huusin: "Pentua ei saa satuttaa! Se voi räjähtää palasiksi!" Mutta kukaan ei tehnyt mitään auttaakseen. Papatit räjähtivät ja minua pelotti katsoa laatikkoon. Kauhunsekaisin tuntein uskalsin kurkistaa miten pennulle kävi, mutta laatikko oli aivan tyhjä. Pentu oli kadonnut.

Ravintolasta soitettiin minulle ja kysyttiin oliko avaimeni jäänyt sinne. Sanoin, että minulla on tallessa omat avaimet. Minun avaimet löytyivät helposti taskusta, sillä avaimenperänä oli kampa.

Sekalaista settiä

Unessa oli mukana opinnäytetyön toimeksiantajat. Kyseessä oli palaveri, jossa meidän oli tarkoitus päättää jotain suurta. Toinen toimeksiantajistani näytti enkelimäisen kauniilta. Jotain suurta oli tapahtumassa.

Äkkiä olin keskellä jotain suurta peliä tai tapahtumaa. Unessa tunsin kaikki siinä olleet ihmiset, mutta herättyäni minulla ei ollut tietoakaan keitä nuo ihmiset olivat. Olimme kaikki jonkun liikehuoneiston tiloissa, sillä huoneet olivat kuin neuvottelutiloja. Minun piti paeta tai piiloutua.  Avattuamme jonkun luukun tai kaapin oven sieltä putosivat roikkumaan selvästi miehiset jalat. Seinät olivat aivan veriset.

Olin kuin kirkossa. Ihmisjoukosta, kirkonpenkiltä nousi tuttu hahmo. Se oli aiemminkin unissa näkemäni pelle, jolla oli tuuhea, punainen kiharatukka, valkoinen naama ja punainen nenä. Kuin elokuvasta Se, mutta vaan kymmenen kertaa pahempi. Pelle hymyili irvistäen ja paljasti jälleen suullisen teräviä hampaitaan. Irvistys. Paha, pelottava irvistys.

Ruutuysi

Olin osallistunut Ruutuysi -ohjelmaan, jota juonsi Jorma Pulkkinen. Aina saatuani voittoluukun auki Sirpa hihkui: "Olette voittaneet polkupyörän!".