Olin koulukaverini kanssa osallistumassa taitoluistelun olympialaisiin. Kisapaikka oli joku Areena, joka sijaitsi kävelymatkan päässä. Minä en löytänyt luistimiani mistään. Pukuhuoneet olivat peräjälkeen, kuin monta vierekkäin laitettua konttia, joissa oli oviaukot samoissa kohdissa. Minun säilytyslokeroni oli metallinen, kapea ja korkea kaappi. Koulukaverilla taas oli kaunis ja valkoinen kaappi. Minulla oli päälläni valkoinen esiintymisasu, sillä meidän esityksessämme oli hääteema.
Ala-asteen aikainen koulukaverini lupasi lainata omia luistimiaan, mutta hän sanoi, että ne pitäisi "laatata"?, ettei niistä tulisi sisälmykset ulos.Kello oli tuossa vaiheessa noin 18:00.
Ajattelin, että nyt tulen olemaan todella myöhässä. Meidän esiintymisvuoromme tulisi pian. Yritin monta kertaa lähteä, mutta aina minulta puuttui jotain ja jouduin palaamaan takaisin. Pyysin isältäni autokyydin kisapaikalle, mutta hän sanoi että EI ajaisi sinne mielellän ILMAN peräkärryä, kun siellä oli niin huonosti parkkipaikkoja. (Hieman ristiriitaista etten sanoisi..)Hän antoi minulle kuitenkin kyydin, mutta luisteluparini kertoi, että kisa oli siirretty toiseen päivään. Huokaisin helpotuksesta, sillä nyt meillä olisi aikaa harjoitella yhdessä.
Äkkiä edessäni oli valtava käärme, jonka pää kohosi taivaisiin. Joku avasi käärmeen vatsassa olevan luukun ja sieltä näkyi roikkumassa minun valkoiset luistimet. Ne olivat jonkun toppapukuisen tytön jalassa. Otimme tytön jaloista kiinin ja vedimme hänet ulos käärmeen vatsasta. Puku oli violetti ja tytöllä oli päässään karvahattu. Vedimme käärmeen sisältä myös monia muita ihmisiä.Kuului voimakasta litinää ja lotinaa, sillä he olivat aivan liman peitossa . Luojan kiitos, kaikki olivat hengissä ja voivat hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti