Olin kotona vanhempieni luona. Oli uusivuosi, talvinen ilta ja paljon lunta. Olimme pihalla ja syreenipensaiden juurella oli eläimiä kaivautuneina lumeen. Tyttäreni meni silittämään yhtä sorsaa, mutta se rääkäisi pahasti ja paljasti hampaansa. Siinä vieressä oli myös jääkarhunpentu. Pelkäsin, että se olisi vihainen ja purisi, mutta se vahingossa kiintyikin minuun. Jääkarhun pentu oli pantu pahvilaatikkoon ja huomasin, että jotkut olivat ilkeyttään laittaneet laatikkoon myös papatteja. Huusin: "Pentua ei saa satuttaa! Se voi räjähtää palasiksi!" Mutta kukaan ei tehnyt mitään auttaakseen. Papatit räjähtivät ja minua pelotti katsoa laatikkoon. Kauhunsekaisin tuntein uskalsin kurkistaa miten pennulle kävi, mutta laatikko oli aivan tyhjä. Pentu oli kadonnut.
Ravintolasta soitettiin minulle ja kysyttiin oliko avaimeni jäänyt sinne. Sanoin, että minulla on tallessa omat avaimet. Minun avaimet löytyivät helposti taskusta, sillä avaimenperänä oli kampa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti