Mieheni teki paljon töitä Helsingissä, minkä vuoksi hän oli vuokrannut sieltä itselleen yksiön. Yhtäkkiä se ei ollutkaan mieheni vuokra-asunto, vaan erään entisen poikaystäväni, jonka luona olimme kyläilemässä. Keittiö oli pieni ja siellä oli kapea, korkea ikkuna. Ikkunasta näkyi sisään kahteen kerrostaloon, joissa asui vain eliittiväkeä. Sanoin, että voisin istua pöydän ääressä tuntikausia siemailemassa viinä ja katsella samalla näiden vastapäätä asuvien ihmisten elämää. Olin kateellinen tuosta näkymästä.
Tyttäremme olikin poika ja hänellä oli kova kiire työhaastatteluun. Oli kova myrsky, mutta lupasin viedä hänet sinne ja jutella pomon kanssa, jos myöhästymisestä tulisi jotain ongelmia. Sanoin, että hyvin ehtisimme matkustaa Helsingistä takaisin.
Pian olinkin appiukon kanssa autossa ja hän kysyi olenko koskaan hurjastellut autolla. Sanoin, että en ollut ja hän nappasin syliini autin kaukosäätimen, jolla säädetään kaasua. Appi sanoi, että auto ja kaukosäädin on nyt vastuullani. Painoin kaukosäätimestä kaausa ja auto ampaisi liikkeelle kuin raketti. Menimme hurjaa vauhtia ja poukkoilimme kaistalta toiselle. Aiheutin monia kolareita hurjasteluni vuoksi. En tiennyt miten saisin auton hidastumaan tai pysähtymään. Vauhti tuntui koko ajan kiihtyvän. Myöhemmin unessa löysin anopin kirjoittaman kirjeen, jossa hän sanoi syyttävänsä kaikesta appiukkoa, mutta oli ajatellut minua aikusmaisemmaksi ja fiksummaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti